Yksi suurimmista haasteistamme on sosiaali- ja terveysalan sekä varhaiskasvatuksen palvelujen turvaaminen. Työvoimapula vavisuttaa jo peruspalvelujen saatavuutta. Ongelmat ratkeavat vain yhteistyössä kaikki kivet kääntämällä. Työhön liittyvä vastuu ja työn kuormittavuus eivät vastaa sitä palkkaa, jonka alalta odottaisi saavan. Nuoret hakeutuvat nykyään yhä kiihtyvämpään tahtiin muille aloille ja edellä mainituilta aloilta pako kiihtyy. Työikäisiä on muutenkin koko ajan vähemmän eli kilpailu työntekijöistä on kovaa ja se vain kovenee lähivuosina. Ongelmia on myös työn arvostuksessa, hierarkisessa johtamisessa ja jäykissä rakenteissa. Hoitoalan työnantajat joutuvat nykyään turvautumaan yhä kiihtyvämpään tahtiin rekrytointifirmoihin, joiden kautta lähi- tai sairaanhoitajan palkkaaminen voi tulla huomattavan paljon kalliimmaksi kuin oman työntekijän rekrytointi. Ihmetyttää kuinka tähän on varaa, mutta ei ole varaa nostaa oman väen palkkoja tai laittaa työoloja kuntoon?
Sote-uudistuksen vihdoin toteuduttua valtion tulee taata riittävä rahoitus hyvinvointialueille, jotta kykenemme hoitamaan ajoissa kaikki hoitoa tarvitsevat. Muuten kustannukset erikoissairaanhoidon puolella kasvavat entisestään. Samalla täytyy kartoittaa mahdollisuudet järkeistää toimintoja ilman työntekijöiden kuormituksen kasvattamista. Julkisessa keskustelussa pula lähi- ja sairaanhoitajista on noussut eniten esille, mutta varhaiskasvatuksessa työskentelevät kärsivät yhtä lailla työkavereiden puutteesta eikä tämänkään alan palkat ole kohdillaan työn vastuuseen ja vaativuuteen nähden.
Työperäinen maahanmuutto olisi nopea ja todennäköisesti myös kustannustehokkain apu hoiva-alan työntekijäpulaan. Vaikka hoiva-aloilla työskentelymaan kielen hallinta on tärkeää, eikä kieltä opi aivan hetkessä, on Suomen helpotettava töihin tuloa ja maahanmuuton byrokratiaa. Mielestäni ei ole myöskään reilua, että tulorajat perheenyhdistämiseen ovat varsin tähtitieteelliset. Jos haluamme pysyviä työsuhteita, on perheen mukaan muuttamista helpotettava. Ei ajatella aina kaikkea pahimman mahdollisen skenaarion mukaan, vaan luotetaan, että myös muulle perheelle löytyy töitä työvoimapulan kurittaessa alaa kuin alaa.
Onneksi kevään 2022 hoitoalan TES-neuvottelut saatiin maaliin ja palkkaohjelman turvin ansiotaso on nousemassa. On ymmärrettävää, jos varhaiskasvatuksessa työskentelevät lähihoitajat kokevat vääryyttä, koska suurimmat korotukset saatiin sote-puolelle. Nähtäväksi jää, siirtyykö merkittävä määrä lähihoitajia varhaiskasvatuksesta sote-puolelle. Varhaiskasvatuksen palvelut ovat elintärkeä lenkki yhteiskunnan toimivuuden kannalta. Jos lapsilla ei ole päivähoitopaikkaa, jää monella menemättä töihin.
