Päätös korvata kasvokkain toteutettava ikäihmisten päivätoiminta tablettitietokoneen kautta seurattavalla etätoiminnalla ihmetyttää: kuinka tällainen ajatus on tullut edes mieleen? Päivätoiminnasta hyötyvät erityisesti he, jotka pystyvät vielä kuljetuksen turvin tai päivätoiminnan läheisen sijainnin ansiosta osallistumaan toimintaan. Päivätoiminta on osalle viikon ainoita sosiaalisia tapahtumia ja mahdollistaa esimerkiksi ruokailun, liikunta- tai kulttuurihetken, sekä avustetun saunomisen ja peseytymisen.
Etäpäivätoimintaan liittyy useita ongelmia: tablettitietokoneen käyttö ei onnistu läheskään kaikilta ja pieneltä ruudulta on vaikea seurata esimerkiksi jumppa- tai muita ohjelmallisia tuokioita. Etätoiminta on hyvin suppeaa verrattuna nykymuotoiseen päivätoimintaan ja kaikkiin etäryhmiin ei välttämättä mahdu edes mukaan. Etäosallistuminen rajaa pois myös fyysisen kanssakäymisen, kuten läheisyydestä ja toisten seurasta nauttimisen.
Aluevaltuutetut saivat neuvoteltua sen verran rahaa kasvokkain tapahtuvaan päivätoimintaan, että sen jatko näyttää mahdolliselta kolmannen sektorin, kuten yhdistysten ja seurakunnan järjestämänä. Hyväntahtoinen ajatus, mutta aika näyttää saadaanko tästä pysyvä ja alueellisesti kattava toimintamuoto. Vaikka kolmas sektori tekee valtavan hyvää työtä, ei ole mielestäni oikein siirtää ammattihenkilöstölle kuuluvia tehtäviä vapaaehtoisille. Jos ryhmien ohjaaminen on vapaaehtoisten vastuulla, muuttuu toiminnan luonne. Tällöin nykyisenkaltainen ammattimainen ohjaus ja päivätoimintaan osallistuvien palvelutarpeiden arvioiminen jäisivät vähintäänkin sivummalle. Hyvällä tuurilla vapaaehtoisohjaajiksi voisi löytyä esimerkiksi eläköityneitä sote-alan ammattilaisia, mutta vähintään koordinaatiovastuun täytyy säilyä palkatuilla henkilöillä.
Vapaaehtoistyöhön liittyy aina myös toiminnan haavoittuvuus: olisiko päivätoiminnan ovella herkästi lappu luukulla, jos vapaaehtoiset sairastuvat tai ovat muuten poissa? Vapaaehtoisia on myös aiempaa vaikeampi löytää, vaikka vapaaehtoistyö on parhaimmillaan elämää kovastikin rikastuttavaa. Monia mietityttää pitkäaikainen ja säännöllinen sitoutuminen.
Suuremmassa mittakaavassa on valitettavaa, että Suomi on ajautumassa hyvinvointivaltiosta hyväntekeväisyysyhteiskunnaksi. Sama mietityttää myös päivätoiminnan osalta, koska sen tärkeys on laajasti tunnustettua; laittaako joku toiminnan jatkamiseksi rahankeräyksen pystyyn? Hyväntekeväisyyteen pohjautuen vain harvoilla on mahdollisuus saada toimintaansa rahoitusta. Muutos on tapahtumassa nopeasti. Haluammeko oikeasti tällaisen tulevaisuuden?