Kevään eduskuntavaalien tulos näyttää jälleen Suomelle suuntaa seuraavaksi neljäksi vuodeksi. Keskusteluun on jo noussut ainakin uuden hallituksen kokoonpano: palataanko sinipunaan vai kenties perskekoon? Olisiko vihreistä sinipunan värittäjäksi? Henkilökohtainen toiveeni voisi olla juurikin vihersinipuna. Kokoomus näyttää olevan keväällä suurin puolue, jos mitään mullistavaa ei tapahdu, ja luonnollisesti vaalitulosta kunnioitetaan, oli se mikä hyvänsä.
Viisikot ja sikspäkit on nyt vähäksi aikaa nähty. Mitä laajempi hallituspohja sitä haastavampi yhtälö. Vaikka vaikeuksia on ollut, olen silti hyvinkin tyytyväinen vihreiden panokseen tällä hallituskaudella. Moni tärkeä asia on edistynyt, kuten merkittävät panostukset luonnonsuojeluun, maksuton toisen asteen koulutus ja ilmastonmuutoksen vastaiset toimet. Vihreät ovat jaksaneet puurtaa ja neuvotella. Hallitusvastuussa joutuu väkisinkin tekemään kompromisseja.
Olen melko varma, että eduskuntavaalien alla keskustellaan ainakin näistä aiheista:
1. Valtion taloustilanne ja velkaantuminen. Kuka leikkaa ja mistä? Erilaiset kriisit ovat kurittaneet tätä eduskuntakautta ja elvyttävälle taloudenpidolle on ollut hyvät perusteet. Nyt olisi palattava ruotuun, sanotaan, mutta mitä leikkaukset ja kiristykset tarkoittaisivat? Ostovoima on jo nyt rajun inflaation seurauksena heikentynyt ja taantuma kolkuttelee ovella.
2. Sosiaali- ja terveyspalvelut sekä hyvinvointialueiden rahoitus. Yhtä lukuunottamatta kaikki hyvinvointialueet tekivät tälle vuodelle alijäämäisen budjetin, mikä tarkoittaa, ettei valtion myöntämä rahoitus tule riittämään ellei lisärahoitusta myönnetä. On varmasti syytäkin tarkastella toimintoja niin, ettei nojata vain ”näin on aina tehty” -mentaliteettiin, mutta Suomessa sote on muutenkin niin aliresursoitu verrattuna muihin Pohjoismaihin, että säästökohteita voi olla vaikea löytää. Digitaaliset palvelut ja etävastaanotot ovat nykypäivää, mutta sekin tosiasia on hyväksyttävä, että Suomi ikääntyy kovaa vauhtia ja sote-palvelujen tarve vain kasvaa.
3. Puolustusmenot. Vaikka Nato-ratkaisu jo saatiin, jää vielä punnittavaksi kuinka paljon puolustukseen on tulevina vuosina panostettava. Se taas riippuu paljolti Euroopan turvallisuustilanteesta.
4. Kestävä tulevaisuus. Vaikka tämä ei välttämättä ole muiden puolueiden ykkösaihe, on tästä kestoaiheesta edelleen puhuttava. Meidän on pystyttävä sopeuttamaan kulutusta ja talouskasvua luonnon ja ympäristön kantokykyyn. Paljon hyvää on jo tehty, mutta paljon on tekemättä. Myös luontokadon torjumiseen voitaisiin vaikuttaa tehokkaasti lainsäädännöllä.
5. Työperäisen maahanmuuton edistäminen ja työnteon esteiden poistaminen. Suomen tulevaisuuden kannalta on välttämätöntä, että ulkomailta saadaan työvoimaa korjaamaan heikentynyttä huoltosuhdetta.
Haluaisin, että kevään vaaleissa puhuttaisiin myös näistä aiheista, vaikka nämä teemat eivät juuri tällä hetkellä tunnu nousevan keskusteluun: lasten ja nuorten koulutukseen ja hyvinvointiin panostaminen, syrjäytymisen ehkäisy ja yhteisöllisyyden tukeminen. Mielenkiinnolla odotan vaalikoneita ja mihin kysymyksiin meidät ehdokkaat laitetaan tällä kertaa vastaamaan.